Tämän talven tavoitteena oli kaataa muutama rannassa oleva puu. Nälkä taitaa kasvaa syödessä. Mitä enemmän aikaa viettää paikan päällä, niin näkee myös paremmin puiden kaatamisen tarpeen. Lähes kaikki koivut ovat tulleet elinkaarensa päähän, ja tarkoitan tällä nimenomaan niiden huonoa kuntoa. Samalla SaariMieheni taidot, tekniikka ja varmuus ovat kasvaneet. Moottorisahakin on käytetty huollossa, joten tällä kertaa uskalsimme tarttua yhä vaikeampiin haasteisiin; nimittäin aivan mökin vieressä oleviin puihin sekä suureen koivuun, joka on rinteessä mökin takana. Uhkana on huonokuntoisen suuren koivun kaatuminen mökin päälle. Tikkaiden avulla useamman metrin korkeuteen kiinnitetty köysi kiinnitettiin toisesta päästä vinssiin ja toiseen puuhun, jotta puu saatiin kaatumaan haluttuun suuntaan. Onneksi mies osaa...
| Vääntömomentti on voima kertaa vipuvarsi |
| Oho - osui ja upposi |
| Yksi koivu - noin kolmisenkymmentä pölliä |
Viikonloppuun kuului puiden kaatamisen lisäksi paljon muutakin. Yhdessä oloa, kävelyä jäällä ja saaressa, ruuan laittamista ja saunomista öljylampun valossa, tähtitaivaan ihmettelyä pilkkopimeässä yössä. Luksusta on nauttia vaatimattomissakin olosuhteissa gourmet tasoinen illallinen, vieläpä kahtena iltana peräkkäin. Riekon rintafileitä herkkutattirisoton kera ja hirven sisäfilettä punaviiniä unohtamatta- nami, vaikka tosin jo tavaksi tulleet kiuasuuniperunat unohtuivat kotiin.
Ja vielä tuohon otsikkoon; mustelmia on reidet täynnä. Terävät oksapihtien reunat iskeytyvät pöllejä kantaessa ikävästi reisiin. Käsivarret, reidet, pakarat ja selkä tietää tehneensä töitä - hyvä niin. Vähän vertakin taisi vuotaa oksan raapaistua takkiin reiän ja naarmun käsivarteen. Hiki todella virtasi ja sauna teki hyvää. Ja ne kyyneleet - olkoonkin onnen kyyneleet :)