Halki, poikki ja pinoon

Jee!!! Pääsimme autolla perille asti. Startti aamulla kotoa klo 06.20 ja kolmen tunnin ajamisen jälkeen olimme perillä venerannassa. Jäällä ei näkynyt auton jälkiä eikä pilkkijöitäkään. Vähän pelotti - pelotti oikeastaan jo edellisenä iltana.  Etukäteen oli netin kautta tsekattu jäätilanne, mutta koska näillä seuduilla ei olla säännöllisesti liikuttu, niin varmaa tietoa ajankohtaisesta tilanteesta ei tietenkään ollut. Miehen suurin huoli oli miten autolla pääsee jäältä takaisin rannalle. Kairakin oli pakattu alimmaiseksi, joten mitä sitä turhia tekemään koekairauksia - autolla jäälle vain, pieni lenkki ja testi, miten auto nousee rannalle. Hyvin nousi, joten autolla takaisin jäälle.  Naskalit kaulassa, turvavyöt selän takaa kiinnitettyinä (ettei varoitusääni kilkata ja hermostuta), käsi oven kahvalla valmiina avaamaan ovi, jos matka tyssää. Veden ja jään roiskuessa neliveto vei hyvin eteenpäin. Myönnän, että pelotti ja jännitti. Järven selällä näkyi joku moottorikelkalla. Olin helpottunut, että joku on edes näkemässä, jos jotain sattuu. Todellisuudessa ei kuitenkaan ollut mitään hätää. Jäätä oli perillä kairaten yli 30 cm, ja auto oli meidän tavaramäärällä pelastus. 

Sääkin suosi meitä viikonloppuna. Aurinko paistoi ja 1-3 asteen plussakelillä oli helppo touhuta. Petrolilämmittimellä mökin tupa lämpeni nopeasti, ja sen lisäksi saunan kiukaassa pidettiin tulta koko päivän. Rantakoivut ja yksi suuri leppä kaatuivat vuorotellen jäälle. Kävi täysin viikonlopun crossfit treenistä raahata oksia jäätä pitkin kauemmas maastoon, ja heitellä 5-10 cm paksuja oksia risukasan päälle. Kunnon pakaratreeniä on tarpoa jäällä ja raahata molemmissa kainaloissa paksuja oksia. Oksia ja risuja heitellessä hoin itselleni radiosta nyt juuri ajankohtaista ja tuttua mainoslausetta: "koska mä voin". Nautin siitä, että pystyn ja voin ja jaksan. Ja vielä enemmän nautin siitä, että teimme yhdessä. Suurimmat pöllit kannettiin yhdessä ja käsivarsissa tuntuu vieläkin kunnon lihastreeni. Pöllipihdit tai mitkähän lienevät oikealta nimeltään on loistava keksintö.

25 euron satsaus  Stihlin kypärään kannatti

Tämä parin päivän moottorisahan laulu oli vasta alkusoittoa. Valitettavasti useimmat tulevan pihapiirin koivut ovat jo niin huonossa kunnossa, että ne täytyy kaataa. Myrsky on jo kaatanut pari puuta niin, että latvus makaa huussin katon päällä. Polttopuista ei ainakaan tule pulaa, ja pientä halkosavottaa on keväällä tiedossa.

Illalla nautiskeltiin. Kiukaalla valmistui kuin itsestään uuniperunat, joiden lisukkeeksi olin käynyt hakemassa Stockan Herkusta rapuaiolia - nam! Chileläinen La Fortuna oli myös oikein onnistunut punaviinivalinta. Öljylampun valossa saunominen ja tähtitaivaan alla vilvoittelu kruunasi päivän - eikä unta tarvinnut odotella.Onnistuin kyllä herättämään miehen keskellä yötä, kun itse herättyäni huomasin mustan möykyn katossa. Ilman silmälaseja tihrustellen olin aivan varma, että se on lepakko! Ja olisi hyvin voinut ollakin. Nyt se kuitenkin oli lämmön herättämä amiraaliperhonen. 

Viikonlopusta jäi hyvä mieli ja into lähteä uudestaan -
meidän omalle mökille <3