Ötökkäsietämystä

"Se oli aika hyvää ötökkäsietämystä", sanoi poikani viime kesänä kolmeviikkoisen vuokramökkeilyn jälkeen. Kesäkuussa satoi ja oli kylmä, hyttysiä oli aivan julmetusti, ja kun aurinko vihdoin paistoi, niin paarmat löysivät nopeasti paikalle. Sain tänä toukokuisena aurinkoisena ihanana helleviikonloppuna muistutuksen taas ötököistä: hyttyset ovat heränneet, irtopunkkeja löytyi koirista ja hämähäkkejä ryömi katossa. En tiedä oliko mökkimatkalla ostettu extravalkosipulilla höystetty pizza toimiva punkkikarkotin minulle ja miehelle, mutta punkkeja ei ainakaan tällä reissulla meihin tarttunut. Ötököihinkin tottuu, mutta käärmeisiin en ehkä totu ikinä. Ensimmäisen kerran elämässä näin vedessä uivan käärmeen, ensin rantakäärmeen, sitten toisen ja kolmannenkin, mikä olikin sahalaitainen kyy. Yksi rantakäärme oli aivan saunamökin kulmalla, mistä se luikerteli maastoon. Crocsit vaihtuivat äkkiä maihareihin ja pikkushortsit pitkälahkeisiin housuihin. Juoksuaskeleet ja hypähdykset olivat herkässä. Rantakäärme oli selvästi arempi, pysähtyi vedessä heti, kun rannalla oli liikettä, ja ui pystyasennossa. Sen onneksi tunnistaa keltaisista pään laikuista. Kyy ui nopeasti ja uhmakkaasti suoraan kohti rantaa ja kaukaisempia sihinämaita. 
Ihana sankarini - SaariMieheni. Yksi koirani on taistellut kertaalleen hengestään Viikin eläinsairaalan teho-osastolla, ja siitä taistelusta jäi munuaisten vajaatoiminta. Saaresta ei lähdetäkään niin yksinkertaisesti hoitoon eläinten saati ihmisten kanssa. Panostamme siis ennaltaehkäisyyn jatkossakin.