Honeymoon is over

Honeymoon is over - Aika moneen otteeseen hiljaa mielessäni ja joskus ääneenkin lausuttu lause tänä kesänä. Tuttu juttu monessa muussakin tilanteessa elämän eri osa-alueilla. Uudessa taloyhtiössä tai työympäristössä noin 1- 1.5 vuoden kohdalla alkavat realiteetit näkyä, inhimilliset piirteet ja erot tulevat esiin ja karikoita alkaa ilmaantua.  Uutuuden viehätys ja ruusuiset lasit alkavat ajan kuluessa hieman himmentyä ja arki muuttuu todeksi. Pimeässä mökissä ja pienissä tiloissa vietetty laukkuelämä ei enää tunnukaan niin kivalta. Grillaaminen jälleen kerran vesisateessa - ei tarvinne kummempia selityksiä. Nukkuminen makuupussissa kapeassa levitettävässä sohvasängyssä, johon 2 x 80 cm levyiset patjat eivät aivan sovikaan, ei enää tunnu niin romanttiselta ja mukavalta. Koirien sisälle tuoma kura sateisella säällä. Jatkuva tavaroiden siirtely paikasta toiseen, jotta mahdutaan tekemään jotain muuta. Kaipaisinn siis riittävästi tilaa ja valoa. Kaipaan sitä, että asioille, vaatteille, astioille ja ruokatavaroille olisi omat paikat ja tilat. Uusi mökki?

Kuinka monta koiraa löydät?

Kaikki kunnia miehelleni, joka on uurastanut rakennusprojektien kanssa, mutta se on luonnollisesti kasannut minulle paljon ruuan laittoa ja tiskaamista. Luonnollinen työnjako - kyllä - mutta rehellisyyden nimessä en voi aina sanoa nauttivani etenkään tiskaamisesta. Puupinoon luikertelevat rantakäärmeet tai puupinossa vilistävä vaskitsa saa karvat nousemaan pystyyn ja äänijänteet kiristymään - kiljumista ja taaksepäin nopeaan tahtiin otettavia askelia ja hypähdyksiä ei voi välttää. Mies nauroi, kun sen jälkeen tiputin hiilihangon avulla klapeja pinosta ennen kuin uskalsin koskea niihin käsin.

Honeymoon is over - myös tämän blogin suhteen. Alkuun jaksoin innoissani kirjoittaa lähes jokaisen mökkireissun jälkeen. Enää en. Mutta kaiken tämän pienen harmittelun (tai ääneen sanotun todellisuuden) keskellä juuri tämä oma blogini ja valokuvat auttoivat näkemään sen valtavan muutoksen, mitä vuoden aikana on tapahtunut. Mitä kaikkea olemme tehneet ja saaneet aikaan. Miten paljon helpompaa on ollut elää tänä kesänä mökillä jääkaapin, sähkön, aitan, uuden huussin yms kanssa. Ja tämän kesän aikana on syntynyt niin paljon lisää. Alla kuvassa saunamökin ihanat uudet verhot, jotka mieheni tytär ompeli miehen äidin avustuksella. Heti uusi ilme ja rauhoittavampi sävymaailma aiempien vihreiden verhojen tilalle. Pikku hiljaa pyrimme muissakin valinnoissa menemään kohti näitä sävyjä. 

Todellisuudessa parin viikon mökkitauon jälkeen kaipaan takaisin mökille. Elämä ei ole koskaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Ärtymys ja tyytymättömyys asioihin saa kuitenkin yleensä liikkeelle halun muutokseen, se on siis myös positiivinen asia. Tavoitteita ja unelmia täytyy elämässä edelleen olla ja tehdä valintoja niin, että päästään niitä kohti. Tosin tyynenä, lämpöisenä kesäiltana auringon laskiessa saunamökin terassilla ei kaipaa elämäänsä juuri muuta. 

Ketjutusta

Pari melko työn täyteistä ja tapahtumarikasta mökkiviikonloppua on taas takana. Saimme raahattua nuorisommekin mökille alun vastalauseista huolimatta. Odotin jo hiljaa itsekseni kiukuttelua ja erilaista mielenosoitusta jatkuvaksi mökilläkin, mutta ilmeisesti saarielämä, järvimaisema ja kesä saavat nuortenkin mielet taipumaan. Kalastusinto iski jälleen nopeasti ja kolme neljästä nuoresta hävisi hyvinkin nopeasti veneellä virvelöimään. 

Huomasin aloittavani montakin asiaa ja tekemistä niin, että kohta apunani oli nuoret ja sain kokea olevani ylimääräinen ja tarpeeton - hyvällä tavalla siis.Talikkoa ja lapiota apuna käyttäen saimme hiekkarantaa näkyviin. Vaatii melkoista sinnikkyyttä ja lihasvoimaa, että pala palalta, yksi juurakko kerrallaan saimme revittyä pohjasta kasvillisuutta irti. Kohta nuoret tekivätkin tätä ihan keskenään - ja lopputulos on loistava. Työtä ja rannan vallannutta kasvillisuutta riittää vielä työstettäväksi, mutta pienikin saavutus tuntuu hienolta. Ja tuo pienikin saavutus on todellisuudessa useampi kottikärryllinen.

Toisaalta moni arkinenkin asia vaatii sen, että on tehtävä aika monta asiaa ennen kuin pääsee aloittamaan juuri sen, mikä oli alkuperäinen tarkoitus. 
Esimerkkinä tästä päätin koko porukan aterioinnin päätteeksi tiskata. Bioastia piti kuitenkin tyhjentää, mutta sitä ennen piti siirtää komposti toisaalle. Komposti oli aiemmin sijoitettuna entisen huussin viereen, juuri siihen, mihin Rauli-myrsky kaatoi ison kuusen. Piti siis etsiä kottikärryt ja talikko, tyhjentää kompostin jäljellä oleva sisältö ja kärrätä komposti uuteen paikkaan. Ennen kuin sen sai sijoitettua paikalleen, piti etsiä betonilaatat ja latoa ne maahan. Lopputulos on toivottu, biojätteet sai tyhjentää uuteen paikkaan sijoitettuun kompostiin, ja pääsin vihdoin tiskaamaan. Vastaavaa ketjutusta mietin, kun kotona pesin teinin huoneen ikkunoita. Ennen kuin pääsi ikkunalle asti, niin oli pakko siirrellä työpöytää ja melkoinen määrä tavaraa ja kaivaa imuri ja pesurätti esiin. 






Aloitin tämän blogikirjoituksen kirjoittamisen jo alkukesänä ensimmäisten mökkiviikonloppujen jälkeen. Laiskuus ja saamattomuus kai ovat vaivanneet, etten ole saanut tätä lopeteltua. Ohessa pari kuvaa iltatunnelmista - kiireetön hetki riippumatossa saunan jälkeen - ihan parasta :)

Västäräkistä vähäsen

Ihanaa, kesäkausi on vihdoin avattu. Edeltävänä viikonloppuna pääsimme ensimmäistä kertaa tänä keväänä veneellä saareen. Mukana oli myös uusi pieni perheenjäsenemme, 10 viikkoinen koiranpentu <3

Kuten jo edellisessä blogissa kirjoitin, niin etukäteen ei onneksi tarvitse päättää, mitä saaressa pitäisi tehdä. Työviikon jälkeen en vain jaksa suunnitella itselleni tehtävälistoja vaan ennemminkin haluan mökkiviikonlopun olevan rentouttavaa palautumista. Se taas ei tarkoita meille kummallekaan löhöämistä ja vain "olemista"  vaan nimenomaan  fyysistä tekemistä, mikä on hyvää vastapainoa omalle työlle. Aurinko paistoi ja toki upea ilma houkutteli pihatöihin. Tälläkin kertaa tekemistä löytyi ihan vain sen mukaan, mitä halusi tehdä. Piha oli melkoisen roskainen kaikesta halko - tuohi - lehtisilpusta, joten tartuin haravaan miehen laittaessa moottorivenettä vesille laskukuntoon. Moottoriveneen perään kiinnitettiin teline pienemmälle moottorille, jotta nuoriso pääsee paremmin uistelemaan. Saimme työnnettyä moottoriveneen vesille ja laitettua vanhan laiturin vielä paikoilleen.

Lukuisia kottikärryllisiä kulkeutui kauemmas pihasta paikkaan, jossa niitä voi kuvitella poltettavan ensi talvena. Ja pihasta tuli niin siisti! 

Saimaan veden pinta on matalalla, mikä on paljastanut rannalla kivien päällä olevan heinä/kaislakasvuston. Jos jollakulla olisi niiden irroittamiseen ja siistimiseen jonkinlaista kikkakolmosta, niin olisin kiitollinen. Juurakko on niin tiivistä ja kovaa, että sen repiminen tai istutuslapiolla /pistolapiolla irti kaivaminen on melkoisen työlästä. Talikko oli ehkä paras työkalu. Pikku hiljaa - tätäkin hommaa, vaikkakaan en tiedä ehtiikö uutta kasvaa nopeammin kuin ehdimme saada vanhaa pois. Tuon kasvuston alla olisi aivan ihana hiekkaranta, mikä jatkuu tuonne kaislikkoon asti (alla olevassa kuvassa). 

Vuodessa on tapahtunut niin paljon. Kesäkausi on mukavampi aloittaa nuorisomme kanssa, kun mökillä on jo riittävästi majoitustilaa, on kunnon huussi (jossa kyllä oli kymmenittäin kärpäsiä sinisistä seinistä huolimatta) ja sähköt! Tänä kesänä meidän ei tarvitse murehtia helteilläkään ruokien säilymisestä jääkaapin ansiosta, kännykät ja tabletit voi ladata ja sähköhellalla ja -uunissa voi valmistaa ruokaa. Puhumattakaan uudesta saunan kiukaasta ja vesipadasta, jossa saa lämmitettyä riittävästi sekä kylpy- että tiskivettä. 

Tervetuloa mökkikesä !

Moottorihärveleitä

Oletko katsonut koskaan Solsidania? Sitä ruotsalaista ohjelmaa, jossa seurataan mm Mickanin ja Fredden perhe-elämää. Yhdessä jaksossa Fredde haaveili uudesta grillistä, ja pienen painostuksen jälkeen Fredde jo myönsikin Mickanille uuden grillin löytyvän autotallista. Minäkin alan oppia. Kun nettiselailu ja tori.fi tms sivustojen selailu tietyn aihepiirin ympärillä alkaa muotoutua jokailtaiseksi, ja kun hyviä perusteluja alkaa ilmaantua, tiedän, että hankinta on jo aika lähellä. Ei enää puhuta haaveista ja unelmista, vaan oikeasti asian hankinnasta ja ostosta on päätetty. Tästä hieman vihjaisin edellisessä blogissa. SaariMieheni osasi vetää oikeasta narusta, kun uutena vuotena kävelimme saaressa ja kävimme katsomassa vanhoja navetan raunioita ja sen kivijalkaa. Rakastan kiviä. Ja kun idea kivien siirtämisestä rantapenkereeksi alkoi itämään mielessä, niin tottakai ajatus moottorikelkan hankkimisesta alkoi lämmetä myös omassa mielessäni. Oikea perustelu.

Muutaman viikon sisällä tästä mies kerran kotimatkallaan soitti ja kertoi vähän poikkeavansa tuossa naapurikunnassa, ja tulee sen jälkeen kotiin. Peräkärry oli matkassa ja kotiutuessa peräkärryn kyydissä koreilikin moottorikelkka. 

Vähälumisuuden takia metsään ei ole ollut vielä asiaa, mutta jään yli tavaroiden kuljettamisessa moottorikelkasta on ollut iso apu. Tosin autollakin on päässyt mukavasti tänä talvena saareen. PorinMatti on saatu paikalleen, ja vanha hella kuljetettua kaatopaikalle. Samoin vanha veneenraato on hinattu saaresta jäitä pitkin pois. Halkoja on kuljetettu useampi peräkärryllinen niitä tarvitseville

Edelleenkin pihapiiri näyttää todella keskeneräiseltä, mutta juuri siksi on hyvä välillä pysähtyä miettimään sitä kaikkea, mitä vuoden aikana on tapahtunut ja saatu aikaan. Kaikki viime talvena kaadetut rungot on tehty haloiksi - melkoinen urakka. Viime viikonloppuna saaressa ollessamme mietinkin, että on tavallaan mukavaa, kun ei tarvitse etukäteen miettiä, mitä kulloinkin "pitää" tehdä. Tekemistä on niin paljon, että voi valita, mitä kulloinkin haluaa tehdä. Ja ainakin omalle SaariMiehelleni tällainen tekeminen on parasta stressin purkua.

 Upean aurinkoisen päivän jälkeen taivas muuttui auringon laskiessa ensin oranssiksi ja sen jälkeen violetiksi. Kuutamo ja tähtitaivas valaisivat yöllä ja jään pauke oli melkoinen.

Uusi vuosi

Ihanaa ja onnellista uutta vuotta! Pääsimme miehen ja koirien kanssa saaren rauhaan juhlistamaan vuoden vaihtumista.  Jäätä oli kertynyt mukavasti 10-15 cm, mutta ilman lumipeitettä ja ilman nastakenkiä ei olisi jäälle ollut mitään asiaa. Tavarat saatiin tuttuun tapaan ahkiossa ja pulkassa perille asti. Mennessä oli jään päällä pieni kerros vettä, joka sekin jäätyi poistullessa peilikirkkaaksi jääpeitteeksi. Retkiluistelijan paratiisi!

Koko syksy Rauli myrskyn jälkeen on kulunut niin, etten ole itse päässyt mökille. Siksi tämäkään blogi ei ole edennyt. Mies on onneksi käynyt useamman kerran, joten mökillä asiat ovat edistyneet. Saunaan on valettu uusi betonialusta uudelle kiukaalle ja vesipadalle. Lisäksi saunaan on tehty uusi lattia entisen murenevan betonin tilalle. Saunan lattian alta kaivetut kivet ovat edelleen isona kekona pihalla, ja niille olisi kiva keksiä uutta virkaa. 

Saariolosuhteissa rakentaminen vaatii joskus luovuutta.

Ikävä mökille on ollut välillä kova. Siksikin tuntui ihanalta päästä pitkästä aikaa saareen. Kaupunkikodin sähkösaunan kirpakoiden löylyjen sijasta olen kaivannut mökin saunan lempeitä pitkiä löylyjä. Vanhat hirsirakenteet takaavat sen, että ilma kiertää. Uuden kiukaan lasiluukun kautta tulipesä valaisee kivasti. Ja tälläkin kertaa folioon käärityt Rosamundat kypsyivät kiuaskivien päällä. Tähtitaivaan tuhannet kirkkaat valot juhlistivat loppuvuoden viimeisiä tunteja mielestäni paremmin kuin ilotulitukset. Uusi vuosi ja uudet ideat... niistä lisää seuraavassa blogissa.