Huomasin aloittavani montakin asiaa ja tekemistä niin, että kohta apunani oli nuoret ja sain kokea olevani ylimääräinen ja tarpeeton - hyvällä tavalla siis.Talikkoa ja lapiota apuna käyttäen saimme hiekkarantaa näkyviin. Vaatii melkoista sinnikkyyttä ja lihasvoimaa, että pala palalta, yksi juurakko kerrallaan saimme revittyä pohjasta kasvillisuutta irti. Kohta nuoret tekivätkin tätä ihan keskenään - ja lopputulos on loistava. Työtä ja rannan vallannutta kasvillisuutta riittää vielä työstettäväksi, mutta pienikin saavutus tuntuu hienolta. Ja tuo pienikin saavutus on todellisuudessa useampi kottikärryllinen.
Toisaalta moni arkinenkin asia vaatii sen, että on tehtävä aika monta asiaa ennen kuin pääsee aloittamaan juuri sen, mikä oli alkuperäinen tarkoitus.
Esimerkkinä tästä päätin koko porukan aterioinnin päätteeksi tiskata. Bioastia piti kuitenkin tyhjentää, mutta sitä ennen piti siirtää komposti toisaalle. Komposti oli aiemmin sijoitettuna entisen huussin viereen, juuri siihen, mihin Rauli-myrsky kaatoi ison kuusen. Piti siis etsiä kottikärryt ja talikko, tyhjentää kompostin jäljellä oleva sisältö ja kärrätä komposti uuteen paikkaan. Ennen kuin sen sai sijoitettua paikalleen, piti etsiä betonilaatat ja latoa ne maahan. Lopputulos on toivottu, biojätteet sai tyhjentää uuteen paikkaan sijoitettuun kompostiin, ja pääsin vihdoin tiskaamaan. Vastaavaa ketjutusta mietin, kun kotona pesin teinin huoneen ikkunoita. Ennen kuin pääsi ikkunalle asti, niin oli pakko siirrellä työpöytää ja melkoinen määrä tavaraa ja kaivaa imuri ja pesurätti esiin.
Aloitin tämän blogikirjoituksen kirjoittamisen jo alkukesänä ensimmäisten mökkiviikonloppujen jälkeen. Laiskuus ja saamattomuus kai ovat vaivanneet, etten ole saanut tätä lopeteltua. Ohessa pari kuvaa iltatunnelmista - kiireetön hetki riippumatossa saunan jälkeen - ihan parasta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti