Honeymoon is over

Honeymoon is over - Aika moneen otteeseen hiljaa mielessäni ja joskus ääneenkin lausuttu lause tänä kesänä. Tuttu juttu monessa muussakin tilanteessa elämän eri osa-alueilla. Uudessa taloyhtiössä tai työympäristössä noin 1- 1.5 vuoden kohdalla alkavat realiteetit näkyä, inhimilliset piirteet ja erot tulevat esiin ja karikoita alkaa ilmaantua.  Uutuuden viehätys ja ruusuiset lasit alkavat ajan kuluessa hieman himmentyä ja arki muuttuu todeksi. Pimeässä mökissä ja pienissä tiloissa vietetty laukkuelämä ei enää tunnukaan niin kivalta. Grillaaminen jälleen kerran vesisateessa - ei tarvinne kummempia selityksiä. Nukkuminen makuupussissa kapeassa levitettävässä sohvasängyssä, johon 2 x 80 cm levyiset patjat eivät aivan sovikaan, ei enää tunnu niin romanttiselta ja mukavalta. Koirien sisälle tuoma kura sateisella säällä. Jatkuva tavaroiden siirtely paikasta toiseen, jotta mahdutaan tekemään jotain muuta. Kaipaisinn siis riittävästi tilaa ja valoa. Kaipaan sitä, että asioille, vaatteille, astioille ja ruokatavaroille olisi omat paikat ja tilat. Uusi mökki?

Kuinka monta koiraa löydät?

Kaikki kunnia miehelleni, joka on uurastanut rakennusprojektien kanssa, mutta se on luonnollisesti kasannut minulle paljon ruuan laittoa ja tiskaamista. Luonnollinen työnjako - kyllä - mutta rehellisyyden nimessä en voi aina sanoa nauttivani etenkään tiskaamisesta. Puupinoon luikertelevat rantakäärmeet tai puupinossa vilistävä vaskitsa saa karvat nousemaan pystyyn ja äänijänteet kiristymään - kiljumista ja taaksepäin nopeaan tahtiin otettavia askelia ja hypähdyksiä ei voi välttää. Mies nauroi, kun sen jälkeen tiputin hiilihangon avulla klapeja pinosta ennen kuin uskalsin koskea niihin käsin.

Honeymoon is over - myös tämän blogin suhteen. Alkuun jaksoin innoissani kirjoittaa lähes jokaisen mökkireissun jälkeen. Enää en. Mutta kaiken tämän pienen harmittelun (tai ääneen sanotun todellisuuden) keskellä juuri tämä oma blogini ja valokuvat auttoivat näkemään sen valtavan muutoksen, mitä vuoden aikana on tapahtunut. Mitä kaikkea olemme tehneet ja saaneet aikaan. Miten paljon helpompaa on ollut elää tänä kesänä mökillä jääkaapin, sähkön, aitan, uuden huussin yms kanssa. Ja tämän kesän aikana on syntynyt niin paljon lisää. Alla kuvassa saunamökin ihanat uudet verhot, jotka mieheni tytär ompeli miehen äidin avustuksella. Heti uusi ilme ja rauhoittavampi sävymaailma aiempien vihreiden verhojen tilalle. Pikku hiljaa pyrimme muissakin valinnoissa menemään kohti näitä sävyjä. 

Todellisuudessa parin viikon mökkitauon jälkeen kaipaan takaisin mökille. Elämä ei ole koskaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Ärtymys ja tyytymättömyys asioihin saa kuitenkin yleensä liikkeelle halun muutokseen, se on siis myös positiivinen asia. Tavoitteita ja unelmia täytyy elämässä edelleen olla ja tehdä valintoja niin, että päästään niitä kohti. Tosin tyynenä, lämpöisenä kesäiltana auringon laskiessa saunamökin terassilla ei kaipaa elämäänsä juuri muuta. 

Ketjutusta

Pari melko työn täyteistä ja tapahtumarikasta mökkiviikonloppua on taas takana. Saimme raahattua nuorisommekin mökille alun vastalauseista huolimatta. Odotin jo hiljaa itsekseni kiukuttelua ja erilaista mielenosoitusta jatkuvaksi mökilläkin, mutta ilmeisesti saarielämä, järvimaisema ja kesä saavat nuortenkin mielet taipumaan. Kalastusinto iski jälleen nopeasti ja kolme neljästä nuoresta hävisi hyvinkin nopeasti veneellä virvelöimään. 

Huomasin aloittavani montakin asiaa ja tekemistä niin, että kohta apunani oli nuoret ja sain kokea olevani ylimääräinen ja tarpeeton - hyvällä tavalla siis.Talikkoa ja lapiota apuna käyttäen saimme hiekkarantaa näkyviin. Vaatii melkoista sinnikkyyttä ja lihasvoimaa, että pala palalta, yksi juurakko kerrallaan saimme revittyä pohjasta kasvillisuutta irti. Kohta nuoret tekivätkin tätä ihan keskenään - ja lopputulos on loistava. Työtä ja rannan vallannutta kasvillisuutta riittää vielä työstettäväksi, mutta pienikin saavutus tuntuu hienolta. Ja tuo pienikin saavutus on todellisuudessa useampi kottikärryllinen.

Toisaalta moni arkinenkin asia vaatii sen, että on tehtävä aika monta asiaa ennen kuin pääsee aloittamaan juuri sen, mikä oli alkuperäinen tarkoitus. 
Esimerkkinä tästä päätin koko porukan aterioinnin päätteeksi tiskata. Bioastia piti kuitenkin tyhjentää, mutta sitä ennen piti siirtää komposti toisaalle. Komposti oli aiemmin sijoitettuna entisen huussin viereen, juuri siihen, mihin Rauli-myrsky kaatoi ison kuusen. Piti siis etsiä kottikärryt ja talikko, tyhjentää kompostin jäljellä oleva sisältö ja kärrätä komposti uuteen paikkaan. Ennen kuin sen sai sijoitettua paikalleen, piti etsiä betonilaatat ja latoa ne maahan. Lopputulos on toivottu, biojätteet sai tyhjentää uuteen paikkaan sijoitettuun kompostiin, ja pääsin vihdoin tiskaamaan. Vastaavaa ketjutusta mietin, kun kotona pesin teinin huoneen ikkunoita. Ennen kuin pääsi ikkunalle asti, niin oli pakko siirrellä työpöytää ja melkoinen määrä tavaraa ja kaivaa imuri ja pesurätti esiin. 






Aloitin tämän blogikirjoituksen kirjoittamisen jo alkukesänä ensimmäisten mökkiviikonloppujen jälkeen. Laiskuus ja saamattomuus kai ovat vaivanneet, etten ole saanut tätä lopeteltua. Ohessa pari kuvaa iltatunnelmista - kiireetön hetki riippumatossa saunan jälkeen - ihan parasta :)