Voihan Rauli, minkä teit!

Siis menneen viikonlopun Rauliksi nimetty myrsky. Tiekunnan porukan kanssa sovittu yhteinen piippujen nuohouspäivä oli sovittu täksi viikonvaihteeksi. Siksi ja ehkä muutoinkin suuntasimme jälleen kahden aikuisen viikonloppuna saareen. Myrsky oli sikäli poikkeuksellinen, että koko päivä oli aurinkoinen ja lämmin, tuuli vain oli kova ja yltyi Forecan ennustusten vastaisesti erityisesti illalla. 

Sain maalattua loppuun varaston liiterin seinät sekä paikkailtua vielä maalaamatta jääneitä kohtia. Varastorakennukseen tai ehkä oikeammin aittaan saatiin laitettua viimeisetkin kulmalistat ja ikkunalistat paikoilleen. Ylämökki, varasto, aitta - nimi ei ole vielä täysin muotoutunut, mutta olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Sisätilat on maalattu valkoiseksi, mies rakensi seinustalle kerrossängyt ja JYSK.stä hankittu metallirunkoinen sohvasänky kunnon patjoilla on mainio nukkumapaikka. Toiselle seinustalle on tehty pöytätaso, ja oven viereen mahtuu vielä jenkkijääkaappi. Kattoon on viritetty vaijerilamput, ja lämmitys hoituu siirrettävällä lämpöpatterilla. Oikeat tehoneliöt!

Mutta takaisin siihen myrskyyn. Päivä kannettiin kiviä saunan lattialta isoksi röykkiöksi rannalle. 

Jossain vaiheessa huomasimme, että sähköt on poikki. Sinänsä sillä ei ollut meille suurta merkitystä, koska joka tapauksessa olemme tottuneet tekemään ruuan kaasuliedellä ja grillillä. Jääkaappi vain ei toiminut eikä myöskään sähköpatteri, ja kännykät laitettiin virransäästötilaan. Ilta viileni, puut heiluivat pahaenteisesti. Ylämökin takana olevan kuusen juuristo nousi ja laski hitaasti edes takaisin, kaatuuko, ei kaadu - kaatuuko... Muutama kuusi kallistui, mutta suurinta tuhoa sai aikaan jättimäinen kuusi,mikä kaatuessaan vei mennessään ison koivun ja pari mäntyä. Onneksi puut onnistuivat väistämään kauniisti vanhan huussin ja jopa muovisen kompostilaatikon, jonka kyljessä edelleen talikko oli kauniisti pystyssä. SaariMieheni oli jo ehtinyt nähdä pienen valonpilkahduksen halkotunnelin päässä, etenkin kun hänen vanhempansa ( oikea tehokaksikko ) ovat käyneet mökillä tekemässä halkoja.  Edellisetkin myrskyn kaatamat puut ovat edelleen maastossa, ja uudet siihen päälle kaikkien itsekaatamien puiden lisäksi - töitä riittää. 

Myrskyn jälkeinen päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Myrsky paljasti kauniin hiekkapohjan, kun aallot nostivat pohjan humuskerroksen liikkeelle. 

Suurin kohteliaisuus tuli nuohoojalta, joka totesi saari-ihmisten olevan ihan oma ihmislajinsa. Totesin siihen, että onhan tämä ollut espoolaisrouvalle aikamoinen kokemus. Hän katsoi minua pitkään... ehkä kuitenkin shortsit jalassa ja  villasukat crocseissa menin täysin saari-ihmisestä. Siis edistyn!

Ja muuten paras keino estää ne hirvikärpäset on maalarin kuitukankainen kertakäyttöinen kokohaalari. Ostin haalarin Bauhausista työkaverin suosituksesta ja suosittelen itsekin lämpimästi.  Mieli lepäsi metsässä puolukoita kerätessä, kun sai olla rauhassa hirvikärpäsiltä.

Vator 15

Näin loppukesällä voi hyvin todeta, että marraskuu on loistava kuukausi ostaa vene. Vaikka kieltämättä olin hieman skeptinen nähdessäni ensimmäisen kerran veneen metalliverkkoaidan läpi trailerin päällä osto-myynti -liikkeen pihalla syksyisessä harmaudessa, niin jälleen kerran SaariMieheni kokemus ja valinta osoittautui oikeaksi. 80-luvun lempeästi "veneenraadoksi" kutsumani klassikko on toiminut erinomaisena kuormajuhtana koko kesän. Sillä on kuljetettu varaston elementit, puutavaraa, jääkaappi, lecasoraharkkoja, betonilaattoja, muurauslaastia ja uusi muuripata - muun muassa, eikä ole tarvinnut varoa liiemmin veneen pohjan likaantumista tai pieniä naarmuja. Loisto-ostos siis!

Lapset nimesivät veneen Saarenhuiskeeksi isovanhempien Järvenhuiskeen rinnalle. Tunnelmalliset veneretket saavat vielä odottaa - ehkä ensi kesänä... Ilta-aurinkokuvakin on joltain tavaranhakureissulta. 

Huh - helpotus ! - vihdoin

Kuvat kertovat tälläkin kertaa varmasti enemmän kuin tuhat sanaa. Ihmettelen edelleen, kuinka varauksettomasti lapsemmekin ovat käyttäneet tätä vanhaa ovetonta huussia. Ilmastointi on ainakin toiminut.

Miehen vanhempien mökillä on ollut erinomaiset kokemukset Biolanin kompostoivasta käymälästä. Näin ollen oli selvää, että hankkisimme samanlaisen omaan uuteen huussiin. Hinta kuitenkin ratkaisi, ja päädyimme Kekkilän vastaavaan. http://www.kekkila.fi/tuotteet/kuivikekaymalat/tehokaymala-230-l 

Tilasimme sen Starkin verkkokaupasta ja noudimme myymälästä. Poistoilmaputkipaketti piti tilata erikseen, Biolanin vastaavassa se ilmeisesti kuuluu hintaan ja pakettiin. 

Pöntön alatakaosassa on tyhjennysluukku. En itse asiassa tiennyt, että nestemäinen tavara ohjautuu letkua pitkin kanisteriin, mille piti kaivaa oma kuoppa rakennuksen ulkopuolelle. Kanisteri ei ole järin suuri, ja se siis pitää myös tyhjentää aika ajoin. Tätä en etukäteen tiennyt.   

Paketin mukana tuli sapluuna, jonka avulla lattiaan                                                                   tehtiin sopiva aukko. Ja vaikka kuinka huolellisesti tätä yritti suunnitella, niin kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten Strömsössä.  

Sanotaan vaikka, että kannattaa ottaa huomioon kattopalkkien sijainti sekä alapohjan tukirakenteet. Kekkilän valmis ilmastointiputki oli halkaisijaltaan 75 mm ja kolmessa osassa. Asentaessa kuitenkin todettiin, että tämä pönttö tarvitsee 100 mm putken. Näin ollen huussin valmistuminen jäi ensimmäisen kerran odottamaan seuraavaa viikonloppua. Emme palauttaneet pakettia, vaan ostimme uuden 3 m pituisen putken. Sekin tuli todettua, että sillä on merkitystä, että putki oli osissa. Yhtenäisen kolmimetrisen putken saaminen paikalleen ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Paketin katon läpivientiosat toimivat onneksi myös suurempaan putkeen.  

Odotus ja  SaariMieheni urakointi palkittiin. Voi sitä helpotuksen tunnetta istahtaessa uudelle pöntölle! Ihanaa! Toivotaan,että taivaansininen väri pitää vielä kärpäset loitolla. Ikean metallinen ämpäri toimii hyvin kuivikesäiliönä. 

Järvi-Suomen Energiaa

Sähköä - vihdoin! 
Ensin saapui työnjohtaja veneellä. Sitten järvellä näkyi lautta, jolla seisoi useampi mies ja kaivinkone. Aurinko paistoi - fanfaarit vain puuttuivat. Meille tulee sähkö!  Sähkötolpan paikka oli merkitty jo aiemmin, ja puut kaadettu etukäteen tulevan maakaapelin kulkureitiltä. Ei kestänyt kauan, kun sähkökaappi oli kiinnitetty seinään ja kaivinkone kaivanut kaapelille uran. Kaivinkoneaika on kallista, joten kun kaivinkoneen työ oli tehty, niin miehet poistuivat saarelta. Sähkön liittäminen ja kytkeminen jäi vielä seuraavaan päivään. Kaivinkoneen seilaaminen järvellä kiinnitti naapureiden huomion, laskusiltojen tömähdykset aiheuttivat epäilyn, että meillä olisi räjäytetty jotain. 
No, varastorakennus sai myös huomiota sähkömiehiltä. He eivät voineet uskoa, että rakentaminen oli aloitettu vain kolme viikkoa aiemmin, elementit oli tuotu saareen veneessä ja perustukset tehty ilman kaivinkonetta. ManPower! tai oikeammin SaariMiesPoweria! 

Taivaansineä ja tekoampiaispesiä

Onneksi väri- ja makuasioista ei tarvitse
keskustella puolison kanssa kovin syvällisesti. Olemme näistä asioista harvinaisen paljon samaa mieltä. Varastorakennuksesta halusimme harmaan, mahdollisimman tumman, jotta se "häviää" ja istuu maisemaan ja taustalla olevaan kuusimetsään. Näitä värilastuja mietimme ensin, mutta lopulta valinta oli todella helppo Pika-Tehon omista värimalleista. Varaston värinä on Pika-Tehon TVT 612X ja räystäiden ja ovien sekä kulmalautojen vaaleampi harmaa on TVT 615X.

Huomaa sähkökaappi! Mutta siitä seuraavassa blogissa.

Tyttären kanssa maalasimme useamman päivän kahdestaan, mutta saamme olla tyytyväisiä lopputuloksesta. Etenkin tumman harmaa sävy ulkolaudoituksessa näyttää hyvältä. 

WC.n värivalinta pohjautuu siihen tietoon ja uskomukseen, että taivaansininen väri
karkoittaa kärpäset. Googlaamalla löytyi sivusto, joka suositteli väriksi joko Tikkurilan värikartan J358 tai H436. Valitsimme ensimmäisen, koska samantapaisesta väristä on hyvät kokemukset lähipiirissä. Omissa mielikuvissa olin ajatellut huussista hempeän vaaleansinistä valkoisella tehostettuna. Sellaista kaunista baby-blue - tyyppistä väriä. Maalatessamme tyttären kanssa vanerista väliseinää lähti puolisolle 
parikin Whats up -viestiä: "Tämä väri on 
kamala", ja seuraavassa "Miten tämän voisi
vielä pelastaa?" 
No, tällainen siitä nyt kuitenkin tuli - Muumitaloa muistuttava, tai positiivisella mielikuvalla ajateltuna taivaan sininen. Ja 
valkoiseksi maalatut runkotolpat ja ikkunan puitteet kuitenkin vähän keventävät ja rytmittävät.




Lattia maalattiin Teknoksen Teknofloor -maalilla, vaalean harmaalla  sävyllä T1331.  










Tuo katossa roikkuva pallero on tekoampiaispesä. Näin jossain lehdessä jutun, jossa ampiaisia oli karkoitettu parvekkeelta tekoampiaispesällä, mikä oli yksinkertaisesti tehty suodatinpussista. Joku oli myös sellaisen virkannut.


Pidän käsitöistä ja neulomisesta, mutta virkkaamisen kanssa täytyi hieman virkistää muistia. Toki ketjusilmukat ja perusvirkkaus on jollain tavalla muistissa, mutta miten virkataan pallo? Onneksi tästä netin ihmeellisestä maailmasta ja toisten upeista blogeista löytyy ohjeita. Paksua lankaa ja paksu nro 8.n virkkuukoukku ja alle tunnissa on tekoampiaispesä valmis. Ripustimme näitä saunamökin oveen ja avonaiseen ikkunaan sekä maalatessamme jonnekin lähistölle - ja saimme olla rauhassa. 

Kukahan keksisi vielä karkoituskeinon hirvikärpäsille... 

Onnistumisen iloa

Me teimme sen, mikä oli pienen pienenä ajatuksen aavistuksena keväällä ja alkukesällä mielessä. Lähdimme tyttären kanssa kahdestaan saarimökille miehen palatessa töihin. Uusi varastorakennus vaati maalausta ja viimeiselle lomaviikolleni oli luvattu erinomaista säätä. Suurin kynnys ja jännityksen aihe oli, miten pääsemme saareen. Saunaan olin jo pari kertaa saanut onnistuneesti sytytetyksi tulen, ja muuten saarielämä on tullut jo niin tutuksi, ettei mikään muu erityisesti etukäteen jännittänyt tai mietityttänyt. 
Mutta se moottoriveneellä ajaminen! 
Suunnitelma oli jo mielessä edellisellä kerran saaresta lähtiessämme. Harjoittelin miehen ohjauksella 80-luvulta olevan Suzukin käynnistämistä. Täydessä lastissa veneen ajaminen ja vauhdin lisääminen hirvitti, ja suosiolla annoin miehen pojan ohjata meidät rantaan. Taisin jopa huutaakin ääneen, ettei tästä tule mitään.

Mutta ihana puolisoni ajatteli kaiken valmiiksi. Vene laitettiin poijupaikalle, josta olisi helpompi lähteä. Onnistuin kömpimään kuomun alle ja irroittamaan sen. Onnistuin yllättävän helposti akun kiinni laittamisessa. Kun tavarat oli tyttären kanssa lastattu veneeseen, saatu yksi venepelkoinen koira kyytiin ja irroitettu vene laiturista, niin se ei käynnistynytkään. Olin vetänyt veneen poijulle, ja siinä kelluimme jonkin aikaa. Parin puhelun jälkeen selvisi, että käynnistyksen turvanappi oli irti. Mieheni oli taatusti asiasta maininnut, mutta itsellä ei siitä ollut mitään muistikuvaa. Kun turvanappi saatiin paikalleen, niin moottori käynnistyi normaalisti. Voi sitä onnistumisen tunnetta, kun sain ajaa itse veneen saareen. Sain helposti ohjattua sen poijulle, ja poijuköyden avulla vedettyä meidät laituriin. 
Onnistumisen iloa ja riemua! On hyvä tunne, kun pärjää ihan itse! Siinä euforiassa aloitimme vielä varastorakennuksen lattian siivoamisen ja maalaamisen. Ensimmäinen maalikerros saatiin valmiiksi ennen heinäkuisen illan hämärtymistä.

Raksaa, raksaa, jaksaa raksaa

Otsikko on kopioitu jo kaksi omakotitaloa rakentaneen hyvän ystävän blogista. Kesäloma oli ja meni, ja tätä kirjoittaessa olen ollut jo pari päivää töissäkin. Mökkiraksaa - jaksaa, kun on kivaa.

Mies teki kattotuolien mallilla pari lisäkattotuolia, ja rakennusta jatkettiin toisesta päädystä ajatuksena tehdä siihen polttopuita varten katos. Lattia tehtiin vanerista, ja katto raakaponttilaudoista. Kattomateriaaliksi valittiin huopa. 

Lapset innostuivat onneksi huopakaton naputtelusta. Parhaimmillaan katolla oli miehen lisäksi kolme lasta vasaroimassa huopakattonauloja miehen liimatessa huopakattoa paikalleen. Oma aikani kului lähinnä rakentajien huoltamisessa - suom huom! eli tiskatessa ja tiskatessa ja...


















     Valmis, onnistunut katto :)

 Nuorimmaisen iskän avustuksella tekemä Läikky-heppa, kun rakentaminen välillä kyllästytti.

Sataa sataa ropisee

Jos kaksi kuukautta takaperin oli helle ja aurinkoista, niin edeltävä ensimmäinen lomaviikkoni muistuttaa valitettavasti viime kesän lomasäistä. Järviveden lämpötila oli jo ennen lomaani noussut 25 asteeseen, mutta jo parin lomapäivän aikana se tippui 18. Vettä satoi koko ajan, välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Tuuli karkoitti onneksi hyttyset ja ötökät. Viileä sää toki mahdollisti paremmin töiden sujumisen, metsän raivaamisen ja siivoamisen. Mukana oli kolme teiniä, jotka kummasti viihtyivät nettipimennossa. Oveton huussikaan ei tuntunut haittaavan, ja viisi henkeä mahtui nukkumaan 16 neliön kalamajassa yllättävän mukavasti. Teinit pelasivat karkkipokeria, kävivät keskenään veneellä virvelöimässä, tekivät halkoja ja kaatoivat vesurilla pienempiä puita. Parikiloisesta hauesta saadut fileet grillattiin, pieni söpö ahven oli päästetty vapaaksi. Harmillisesti se hirmuisen iso hauki katkaisi siiman, vei kuvan ja pääsi karkuun. 

Kaksi kuukautta on hurahtanut nopeasti. Mies on päässyt mökille useamman kerran tässä välillä, itse vain kerran kolmisen viikkoa sitten. Silloinkin satoi ja tuuli niin rankasti, ettei tullut otettua valokuvia. Paljon on ehtinyt tapahtua: energiayhtiö on käynyt tontilla merkkaamassa sähkötolpan paikan,ja olemme saaneet kunnalta toimenpideluvan pienelle varastorakennukselle, jonka toiseen päähän tulee kauan odotettu uusi wc. Toimitus sovittiin heti kesälomamme alkuun. Purjehtijan varusteista ja sitkeydestä oli hyötyä, kun elementit ja rakennustarvikkeet siirtyivät lähes myrskysäässä avoveneellä saareen. 

https://wood-group.fi/tuotesivut/lautarakenteet/mara-ulkovarasto-puutarhavaja.html

SaariMieheni oli tehnyt poikansa kanssa perustukset etukäteen valmiiksi. Varasto nousi päivässä pystyyn ja "sateelta suojaan", kun kattoristikoiden päälle viritettiin pressut. Rautakaupasta on taas pitkä lista tavaraa haettavaksi, jotta ensi viikolla toivottavasti varasto ja wc saadaan valmiiksi.

Partiolaisten taidoilla oli viritelty väliaikainen pressukatos grillipaikalle - aivan loistava käytännöllinen ratkaisu, jotta ei tarvinnut laittaa kaatosateessa ruokaa. 

Toivottavasti näistäkin sadepäivistä syntyy kuitenkin nuorille mukavia muistoja. Yhdessä tekemistä ja suunnittelemista. Varaston eteen olisi kuulemma kiva saada nurmikko, ja omenapuita. Kasvimaa voisi tulla hieman kauemmas, ja huussille vievää polkua voisi reunustaa kivet. Hmmm.... 
Nuoret ideoivat jo wc.n seinälle tauluja: ainakin Puolen hehtaarin metsän lait:

"Olet ainutlaatuinen. Sinun arvoasi ei kukaan voi mitata. Olet fiksu ja filmaattinen. Sinussa on sellaisia piirteitä, joita muissa ei ole. Sinulla on kokemuksia, joista muut eivät tiedä. Hemmottele itseäsi, kun olet saavuttanut jotakin. Löydät itsestäsi uusia puolia, kun vain heittäydyt tilanteisiin. Kannusta muita ja ole suvaitsevainen. Aina on olemassa joku, joka välittää sinusta aidosti. Sinä osaat ja tiedät asioita, joita voit opettaa myös muille."

Hyvä muistutus meille kaikille :) 

Huh hellettä

Helteinen mökkiviikonloppu on siis takana. Peräkärry oli etukäteen vuokrattu www.vuokravaunut.fi -palvelun kautta. Grilli oli hankittu jo talvella www.huutokaupat.com .n kautta, ja uusi pihapöytä löytyi virolaisesta firmasta http://alekeskus.eu/aiakaubad-alekeskus/574-tugev-piknikulaud-immutatud-puidust-pinkidega.html. Viestittely sujui sujuvasti sähköpostilla, ja kun lasku oli maksettu, niin pöytä tuotiin kotiin nopeasti ja ilmoitettuna ajankohtana. Tätä voi lämpimästi suositella.

Tavoitteena oli putsata mökin katon huopakate sammaleesta, käsitellä se homeenestoaineella ja maalata pariin kertaan huopakattomaalilla. Tavoite oli ehkä mitoitettu vähän turhan korkealle eikä yli 20 asteen aurinkoinen kesäpäivä mustalla huopakatolla helpottanut asiaa. Mutta muutakin tekemistä riitti:

Sillä välin kun mies kokosi grillin - minä haravoin. Seuraavaksi mies kokosi terassipöydän - minä haravoin. 

Mies korjasi laiturin - minä haravoin. Mies teki lapetikkaat katolle - ja minä haravoin ja kuskasin lehtiä kottikärryillä...

Mutta pääsinpä minäkin kiipeämään katolle ja levittämään BioComp - puhdistusaineen sammaloituneelle alueelle. Ja todellakin toivon, että aine on lupauksensa veroista. Toivon, että seuraavalla käyntikerralla saamme ihmetellä sitä, kuinka tehokasta ja toimivaa aine on...

Ja kun mies aloitti koivupöllien puusavotan ja klapien teon - minä haravoin edelleen. Mutta tuli muuten siisti piha!

Hyvä alku

Viikonloppu ei ollut aivan pelkkää työleiriä. Vaikka ei työleiri ole huono asia. Mies ainakin nauttii suunnattomasti tekemisestä. Ja niin minäkin, mutta ihan kaikkeen ei vielä osaamiseni riitä. Mutta pikku hiljaa...

On hyvä merkki huomata, että on hyvä olla. Erityisesti kun huomaa hymyilevänsä itsekseen - tyytyväisyyttään. Aurinkoisena upeana päivänä veneily erityisesti on kesää parhaimmillaan. Uudessa grillissä paistetut hirvenjauhelihapihvit, mozzarella-tuorejuustotäytteiset pekonilla päällystetyt herkkusienet, maissit ja tankoparsat sekä perinteiset kiuas Rosamunda-perunat nautittiin uuden pöydän ääressä ilta-auringossa ja talviturkit karistettiin saunomisen yhteydessä kirkkaaseen järviveteen. Seuraavaa kertaa odotellessa...ainakin on siisti piha vastassa :)