keskiviikko 31. elokuuta 2016

Voihan Rauli, minkä teit!

Siis menneen viikonlopun Rauliksi nimetty myrsky. Tiekunnan porukan kanssa sovittu yhteinen piippujen nuohouspäivä oli sovittu täksi viikonvaihteeksi. Siksi ja ehkä muutoinkin suuntasimme jälleen kahden aikuisen viikonloppuna saareen. Myrsky oli sikäli poikkeuksellinen, että koko päivä oli aurinkoinen ja lämmin, tuuli vain oli kova ja yltyi Forecan ennustusten vastaisesti erityisesti illalla. 

Sain maalattua loppuun varaston liiterin seinät sekä paikkailtua vielä maalaamatta jääneitä kohtia. Varastorakennukseen tai ehkä oikeammin aittaan saatiin laitettua viimeisetkin kulmalistat ja ikkunalistat paikoilleen. Ylämökki, varasto, aitta - nimi ei ole vielä täysin muotoutunut, mutta olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Sisätilat on maalattu valkoiseksi, mies rakensi seinustalle kerrossängyt ja JYSK.stä hankittu metallirunkoinen sohvasänky kunnon patjoilla on mainio nukkumapaikka. Toiselle seinustalle on tehty pöytätaso, ja oven viereen mahtuu vielä jenkkijääkaappi. Kattoon on viritetty vaijerilamput, ja lämmitys hoituu siirrettävällä lämpöpatterilla. Oikeat tehoneliöt!






























Mutta takaisin siihen myrskyyn. Päivä kannettiin kiviä saunan lattialta isoksi röykkiöksi rannalle. 


Jossain vaiheessa huomasimme, että sähköt on poikki. Sinänsä sillä ei ollut meille suurta merkitystä, koska joka tapauksessa olemme tottuneet tekemään ruuan kaasuliedellä ja grillillä. Jääkaappi vain ei toiminut eikä myöskään sähköpatteri, ja kännykät laitettiin virransäästötilaan. Ilta viileni, puut heiluivat pahaenteisesti. Ylämökin takana olevan kuusen juuristo nousi ja laski hitaasti edes takaisin, kaatuuko, ei kaadu - kaatuuko... Muutama kuusi kallistui, mutta suurinta tuhoa sai aikaan jättimäinen kuusi,mikä kaatuessaan vei mennessään ison koivun ja pari mäntyä. Onneksi puut onnistuivat väistämään kauniisti vanhan huussin ja jopa muovisen kompostilaatikon, jonka kyljessä edelleen talikko oli kauniisti pystyssä. SaariMieheni oli jo ehtinyt nähdä pienen valonpilkahduksen halkotunnelin päässä, etenkin kun hänen vanhempansa ( oikea tehokaksikko ) ovat käyneet mökillä tekemässä halkoja.  Edellisetkin myrskyn kaatamat puut ovat edelleen maastossa, ja uudet siihen päälle kaikkien itsekaatamien puiden lisäksi - töitä riittää. 







Myrskyn jälkeinen päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Myrsky paljasti kauniin hiekkapohjan, kun aallot nostivat pohjan humuskerroksen liikkeelle. 


Suurin kohteliaisuus tuli nuohoojalta, joka totesi saari-ihmisten olevan ihan oma ihmislajinsa. Totesin siihen, että onhan tämä ollut espoolaisrouvalle aikamoinen kokemus. Hän katsoi minua pitkään... ehkä kuitenkin shortsit jalassa ja  villasukat crocseissa menin täysin saari-ihmisestä. Siis edistyn!

Ja muuten paras keino estää ne hirvikärpäset on maalarin kuitukankainen kertakäyttöinen kokohaalari. Ostin haalarin Bauhausista työkaverin suosituksesta ja suosittelen itsekin lämpimästi.  Mieli lepäsi metsässä puolukoita kerätessä, kun sai olla rauhassa hirvikärpäsiltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti